Kapitalistinen mielisairaus

Aiemmin julkaistu, 10.10.2010.

Länsimaista yhteiskuntaa vaivaa mielisairauteen verrattavissa oleva krooninen käyttäytyminen. Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisen rooli kuluttajana ja tuottajana on aiheuttanut kierteen, joka on sekä yksilölle, että yhteiskunnalle tuhoisa.

Käsittelen aihetta Maslow'n teorian valossa.

Maslow’n tarpeiden hierarkia:

"Tarpeiden vaihtuminen tapahtuu ylenevässä järjestyksessä fysiologisista tarpeista turvallisuuteen, hyväksyttynä olemisen ja rakkauden tunteisiin, itsekunnioitukseen ja lopulta itsensä toteuttamiseen. Perustarpeet on voitava tyydyttää ensin, jotta ihminen voisi keksittyä korkeampien tasojen tarpeisiin. Itsensä toteuttamisen tasolla yksilöt, joiden fyysiset ja psyykkiset tarpeet on tyydytetty, vapautuvat epäitsekkääseen toimintaan ja kehittämään korkeampia voimavarojaan."

Onko ihminen jäänyt fyysisten tarpeiden tyydyttämisen loukkuun? Olemme monelta suunnalta syntyvien paineiden keskellä ja meille syötetetyt materiaaliset arvot ovat selkeästi ristiriidassa tarvehierarkian seuraavien portaiden kanssa. Johtuuko ongelma turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen puutteesta?

Materia ei synnytä turvallisuutta tai aitoa hyväksyntää. Ostamasi tavara menettää merkityksensä statussymbolina hyvin nopeasti. Joku muu on aina rikkaampi ja hänellä on enemmän kuin sinulla, syntyy tarve nousta seuraavalle materiaalisen hyväksyttävyyden tasolle. Samaan aikaan mainostoimistot luovat uusia tuotteita, joiden omistaminen on välttämätöntä kuuluaksesi materiaalisesti hyvinvoivien joukkoon.

Materiaalinen menestys herättää kateutta ja omistaminen turvattomuutta. Syntyy kierre, jossa fyysisen hyvinvoinnin kasvu ei todellisuudessa synnytä sosiaalista hyvinvointia ja materian omistaminen, pelon menettämisestä. Ihminen jää helposti kierteeseen, joka estää todellisen hyväksynnän saavuttamisen ja aiheuttaa lisää epävarmuutta. Pelko ja ahneus sulkevat ovet tarvehierarkian seuraavalle portaalle.

Krooninen fyysisen materian keräämisen kehä käyttäytyy hyvin samalla tavoin, kuin ulkoiset ihanteet. Kierteeseen ajautunut ihminen ei osaa hyväksyä itseään sellaisena, kuin on. Oman itsensä hyväksyminen muiden ihanteiden kautta on loputon kierre. Joku on aina hoikempi, kauniimpi tai muuten erilainen. Täydellisyyttä ei ole, joten muuttuvien ihanteiden maailmassa ihminen ei ikinä koe olevansa sopiva.

Kierteestä voi kuitenkin päästä irti. Hyväksymällä itsensä ja antamalla arvoa henkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Luottamalla ihmisiin ja hyväksymällä maailman muuttuva ja kaaottinen luonne.