Tasku on työnimi vanhalle projektille, josta myöhemmin kehittyi WebServant. Tasku on verkossa oleva työpöytäsovellus, joka yhdistää julkaisujärjestelmän, profiili -sivun, kalenterin ja kirjanpitojärjestelmän. WebServant siitä syntyi sen jälkeen, kun päätin liittää sovellukseen vuorovaikutusta. Kaukosäädin sovellus, opetusjärjestelmä ja profiilien verkottaminen toisiin käyttäjiin ja kaupallisia palveluja tarjoaviin hovimestarisovelluksiin, luovat edellytykset aivan uudenlaiselle tiedonhallinnan kulttuurille.
Listaan alle ominaisuuksia ja työvaiheita, joista Tasku ja WebServant muodostuvat:
1. Kirjautuminen ja tunnistautuminen
2. Hallintapaneeli
-Tasku aukeama: on käyttäjän oma työpöytä, joka avautuu kirjautumisen jälkeen. Tälle sivulle käyttäjä voi poimia haluamansa vuorovaikutteiset moduulit. Muistutukset, yhteydenottopyynnöt, uutissyötteet ja kalenterinäkymä ovat esimerkkejä siitä, mitä aloitussivulle voidaan tuoda. Näkymä räätälöityy käyttäjän valitsemaan päätelaitteeseen.
-Julkaisujärjestelmä: on helppo toteuttaa ja toimii runkona vuorovaikutteiselle profiilille. Julkaisujärjestelmän pitää toimia kahteen suuntaan. Muille käyttäjille, sovelluksen haltija voi kirjoittaa blogia, ylläpitää galleriaa tai luoda muuta julkisesti katseltavaa materiaalia. Käyttäjälle itselleen, järjestelmä toimii muistikirjana ja tekstinkäsittelyalustana. Tietokantayhteydellä ja tunnushallintajärjestelmällä hän voi halutessaan julkaista tekeleitään itse räätälöimillään alustoilla.
-Tietokantayhteys: toimii palvelun kantavana rakenteena. Sovelluksille pitää luoda vahvasti suojattu tietokanta, jonne kaikki tiedot tallennetaan. Jos valtio ylläpitäisi tätä tietokantaa ja siihen pystyttäisiin liittämään julkishallinnon tietokannat, olisi käyttäjän ja eri viranomaisten yhteistyö nykyistä jouhevampaa. Tietokantayhteyksien kautta, käyttäjällä pitää olla oikeus hallita ja valvoa, kaikkea itsestään tallennettua materiaalia, sekä muokata niiden käyttöoikeuksia. Kaikesta tiedon käsittelystä tai katselusta on jäätävä merkintä logiin, jota käyttäjä voi itse seurata.
-Vuorovaikutteinen kalenteri: on henkilökohtainen sovellus, jolla käyttäjä voi hallita ajankäyttöään. Rajapinta pyritään rakentamaan siten, että kalenteri on vuorovaikutuksessa työnantajan järjestelmään (tai oman henkilöstövuokrausyrityksen työaikajärjestelmään), sekä mahdollisiin maksullisiin hovimestarisovelluksiin (esim. parturi tai harrastukset).
-Kaukosäädin ominaisuudet: lisätään sovellukseen heti, kun uusia päätelaitteita pystytään tunnistamaan verkkopalvelija järjestelmään. Tavoitteena kaikkien ympäristössä olevien sähköisten laitteiden hallinta verkkopalvelija sovelluksen kautta. Esim. älykoti -järjestelmän hallintaohjelmisto. Tulevaisuudessa ympäristöä ja siinä olevia laitteita, voidaan hallita päätelaitteen lisäksi erilaisilla tila-asetuksilla, äänillä ja eleillä.
-Opetus- ja helppokäyttösovellukset: luodaan erityisryhmille ja koulutuskäyttöön. Tasku ja verkkopalvelija räätälöityvät päätelaitteeseen, mutta myös käyttäjän ominaisuuksille parhaiten soveltuvaksi. Lapsille ja vanhuksille luodaan erilliset asetuspaketit, jotka helpottavat sovelluksen käyttöönottoa. Koulutuskäyttöön rakennettavat oppimisympäristöt ja osaamisen seuraamiseen käytettävät järjestelmät, helpottavat työnhakua, opiskelua ja osaamisen päivittämistä. Varhaisessa vaiheessa käyttöön otettu verkkopalvelija järjestelmä, tulee tutuksi kaikille kansalaisille, ja sen henkilökohtaiseksi sovellukseksi kehittäminen voidaan aloittaa jo nuorena.
-Suoran demokratian ja kansalaisvaikuttamisen työkalut: on helppo tuoda Taskun kaltaiseen sovellukseen. Tietopalvelut ja mahdollisuus seurata ajankohtaisia päätöksiä, sekä niiden perusteita, antaa kansalaisille huomattavasti nykyistä paremmat valmiudet seurata hallinnon työskentelyä. Tietopalveluun liitettävät äänestysjärjestelmät antavat hyvät edellytykset suoran demokratian käyttöönotolle. Erilaiset vaalikoneet on helppo rakentaa vahvan tunnistautumisen ja kaikkien saatavilla olevan järjestelmän sisälle.
-Kirjanpitojärjestelmä
maanantai 22. marraskuuta 2010
maanantai 15. marraskuuta 2010
Kirjanpitojärjestelmä
Tietotekniikka on antanut meille mahdollisuuden luoda talouden- ja ajanhallintaan aivan uudenlaisia järjestelmiä. Uusi talousjärjestelmä nojaa TAU -järjestelmään. Kalenterin ja tovikirjanpidon yhdistävä järjestelmä helpottaa talouden hahmottamista ja luo ympäristön sekä henkilökohtaisen, että yhteiskunnallisen työnjaon markkinoille.
Ajatusmalli, että meillä on X määrä ostovoimaa tilillä, ja sen tyhjeneminen tarkoittaa ostovoiman loppumista on huono. Se toimii rahajärjestelmän sisällä ja luo jo itsessään eriarvoisuutta. Lähden luomaan kirjanpitojärjestelmää jakamalla sen kahteen osaan.
Vasemmalla puolella on negatiiviset erät. Käytössä olevat tuotteet, palvelut ja käyttöoikeudet. Näiden hintoihin sisälletään muiden kansalaisten niiden tuottamiseen käyttämä aika, resurssit ja syntyneet saasteet. Negatiivisella verotuksella toteutettu kansalaispalkka ei suoranaisesti tule tilillesi, se on raja-arvo ja katto palveluille, joita voit hyödyntää jos kerrytät korkeinta mahdollista työvelkaa.
Negatiivisia eriä tasapainottamaan luodaan kalenteri, jolla suunnitellaan taloutta ja ajankäyttöä, nyt sekä tulevaisuudessa. Tehtävä työ ja siitä maksettava palkka, kalenteroidaan joustavaksi elementiksi vastaamaan kulutuksen aiheuttamaan rasitusta yhteiskunnassa. Negatiivinen verotus ja sen synnyttämä työvelka mahdollistavat velanoton yhteisöllisestä taloudesta. Tehty työ muunnetaan toveiksi ja järjestelmään on luotava mahdollisuus kerätä säästöjä. Pääomia ei kuitenkaan pitäisi pystyä kerryttämään loputtomasti. Esim. laskennallinen "ekologinen jalanjälki" voi toimia varallisuusverotuksen kattona. Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeus omistaa enemmän, kuin tulee elämänsä aikana kuluttamaan?
Kaikki tulot ja menot pitäisi pystyä hinnoittelemaan liukuvasti ja käyttöoikeuksina, jotka laskutettaisi jopa päivittäisinä pieninä erinä. Kulutuksen taloudellinen rasitus pitäisi pystyä määrittelemään mahdollisimman läpinäkyvästi ja tarkasti. Syntyvää velkaa, käyttäjä maksaisi, joko tekemällä työtä tai kerryttämällä työvelkaa, jonka hän tulevaisuudessa lupaa kuitata. Tarkalla kulutuksen ja työajan suunnittelulla koko yhteiskunta hyötyisi kasvavan tietomäärän ja logistisen tehokkuuden kasvusta. Vuorovaikutteinen kirjanpito ja kalenterijärjestelmä toimisi hyvin jo nykyisessä taloudessa ja luo tulevaisuudessa perustan verkkopalvelija -järjestelmälle.
Seuraavaksi on ehkä järkevää esitellä tarkemmin Kansalaisjärjestelmää ja Verkkopalvelija sovellusta. Syvennän vielä artikkelia ja tulen todennäköisesti avaamaan kokonaisuudelle oman otsikoidun sivun.
Ajatusmalli, että meillä on X määrä ostovoimaa tilillä, ja sen tyhjeneminen tarkoittaa ostovoiman loppumista on huono. Se toimii rahajärjestelmän sisällä ja luo jo itsessään eriarvoisuutta. Lähden luomaan kirjanpitojärjestelmää jakamalla sen kahteen osaan.
Vasemmalla puolella on negatiiviset erät. Käytössä olevat tuotteet, palvelut ja käyttöoikeudet. Näiden hintoihin sisälletään muiden kansalaisten niiden tuottamiseen käyttämä aika, resurssit ja syntyneet saasteet. Negatiivisella verotuksella toteutettu kansalaispalkka ei suoranaisesti tule tilillesi, se on raja-arvo ja katto palveluille, joita voit hyödyntää jos kerrytät korkeinta mahdollista työvelkaa.
Negatiivisia eriä tasapainottamaan luodaan kalenteri, jolla suunnitellaan taloutta ja ajankäyttöä, nyt sekä tulevaisuudessa. Tehtävä työ ja siitä maksettava palkka, kalenteroidaan joustavaksi elementiksi vastaamaan kulutuksen aiheuttamaan rasitusta yhteiskunnassa. Negatiivinen verotus ja sen synnyttämä työvelka mahdollistavat velanoton yhteisöllisestä taloudesta. Tehty työ muunnetaan toveiksi ja järjestelmään on luotava mahdollisuus kerätä säästöjä. Pääomia ei kuitenkaan pitäisi pystyä kerryttämään loputtomasti. Esim. laskennallinen "ekologinen jalanjälki" voi toimia varallisuusverotuksen kattona. Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeus omistaa enemmän, kuin tulee elämänsä aikana kuluttamaan?
Kaikki tulot ja menot pitäisi pystyä hinnoittelemaan liukuvasti ja käyttöoikeuksina, jotka laskutettaisi jopa päivittäisinä pieninä erinä. Kulutuksen taloudellinen rasitus pitäisi pystyä määrittelemään mahdollisimman läpinäkyvästi ja tarkasti. Syntyvää velkaa, käyttäjä maksaisi, joko tekemällä työtä tai kerryttämällä työvelkaa, jonka hän tulevaisuudessa lupaa kuitata. Tarkalla kulutuksen ja työajan suunnittelulla koko yhteiskunta hyötyisi kasvavan tietomäärän ja logistisen tehokkuuden kasvusta. Vuorovaikutteinen kirjanpito ja kalenterijärjestelmä toimisi hyvin jo nykyisessä taloudessa ja luo tulevaisuudessa perustan verkkopalvelija -järjestelmälle.
Seuraavaksi on ehkä järkevää esitellä tarkemmin Kansalaisjärjestelmää ja Verkkopalvelija sovellusta. Syvennän vielä artikkelia ja tulen todennäköisesti avaamaan kokonaisuudelle oman otsikoidun sivun.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Työ, oppiminen ja elinkaari ajattelu
Ensimmäinen julkaisu 01.10.2010: Kansan uutiset, http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&com=sqlxml&tem=d_aihepuu.tpl&topicid=37491&selected=37492
Suomen malli, jossa ensin valitaan koulu, valmistutaan ja sen jälkeen yritetään etsiä työmarkkinoilta sopiva työpaikka alkaa olla pahasti vinossa. Yksi ongelma on oppilaitosten lähes täysi kykenemättömyys nähdä työelämän tarpeita.
Opiskelun, työn ja elämän yhteensovittamista pitäisi katsella kokonaisuutena. Työura-ajattelusta on pyristelty irti ja väitetään, ettei nyky-yhteiskunnassa enää ole työuraa.
Pitäisin vastauksena oppimisen ja työelämän katsomista kokonaisuutena. Erityisesti käytännön ammateissa koulutus ja työ pitäisi heti alusta lähtien sovittaa yhteen sekä tekijän, että yrityksen ehdoilla. Näin opiskelija sitoutuisi työelämään jo koulutusvaiheessa ja työnantajalla olisi näyttöä hänen osaamisestaan. "Työuran" alussa yhteiskunta kustantaisi pääosan opiskelijan elämisestä ja hiljalleen ammattitaidon kehittyessä siirtyisi taloudellinen vastuu yrittäjälle.
Työn ohella kouluttamisesta pitäisi tehdä nykyistä houkuttelevampaa, esimerkiksi mahdollisuudella tuettuun (valtio+yritys) osaamisen kehittämiseen ja jatko-opintoihin. Malli on olemassa, mutta syventäisin entisestään yrityksen ja koulun yhteistyötä, sekä rakentaisin selkeän tukijärjestelmän sen ympärille.
Työnantajan ja koulutuksen tarjoajan vahvempi yhteistyö karsisi opetuksesta ylitarjontaa aloilla, joilla työtä ei olisi tarjolla. Nykyinen oppilaitosten rahoitusmalli on pahasti vääristynyt. En jättäisi oppisopimusta pelkästään toisen asteen koulutuksen vaihtoehdoksi, vaan lähtisin rohkeasti kartoittamaan sen käyttöä myös muissa koulutusasteissa.
Työnantajan sitoutuminen opiskelijan koulutukseen työsuhteen alussa ja valtion tuki jatkokoulutukselle, sitouttaisi molemmat nykyistä vahvemmin toisiinsa. Eivätkä markkinaheilahtelut todennäköisesti enää aiheuttaisi massiivisia irtisanomisia. Työntekijän tuettu jatkokouluttaminen tukisi moniosaamista ja markkinatilanteen muuttuessa työntekijä olisi mahdollista kouluttaa toimimaan uudessa tehtävässä ilman tarvetta vaihtaa työnantajaa/-tekijää.
Yksi asia mitä Suomessa ei oikein ole työelämässä huomioitu, on työntekijän roolin vaihtaminen työuran aikana. Mielestäni on ihan loogista, että työuran alussa tehdään ns. "paskahommia", oppimisen myötä siirrytään haasteellisempiin tehtäviin ja mitäs sen jälkeen? Ei ihminen ole valmis 40-50 vuotiaana. Varsinkin fyysisesti rasittavissa ammateissa on järjetöntä ajatella, että ihminen tekisi samoja töitä koko työuransa. Metallimies ja kirjanpitäjä ovat hyvin erilaisessa asemassa viimeiset vuodet ennen eläkeikää. Erityisesti nyt, kun vaaditaan työurien pidentämistä. Näkisin mielekkäänä vaihtoehdon siirtyä työuran aikana erilaisiin asiantuntija ja koulutustehtäviin. Samalla se tukisi "hiljaisen tiedon" siirtymistä nuorille. Alaa ei tarvitse vaihtaa, vain työnkuvaa pitäisi muuttaa. Kaikille kouluttaminen ei sovi, mutta muita erilaisia fyysisesti kevyempiä töitä pitäisi löytyä.
Seuraava ajatus saa varmasti monelta karvat pystyyn, mutta otan rohkeasti sen riskin. En välttämättä edes päästäisi juuri lukiosta valmistunutta yliopistoon. Miksi? Jos et ikinä tee fyysistä työtä tai muita käytännön tuottavia töitä, miten voit olla alan asiantuntija? Moni isin pikku insinööri nousee suoraan työuran ylimmälle portaalle tekemättä koskaan "oikeita" töitä ja ylimielinen asenne suorittavaa työtä kohtaan on täten saanut vahvan jalansijan yhteiskunnassamme. Jos kaikki liikkuisivat työuralla "paskaduunista" - asiantuntijaksi oman osaamisen kehyksessä, ei tällaista asennetta pääsisi syntymään. En sano, ettei osa meistä olisi valmiuksiltaan sopivampia erilaisiin tehtäviin. Hyvässä ohjauksessa jokaiselle löytyisi varmasti ominaisuuksilleen sopiva "ura". Osa siirtyisi tehtävästä toiseen nopeammin ja erilaisia suuntautumisia löytyisi varmasti kaikille.
Maalaisjärjellä ajateltuna mallin pitäisi toimia?
Suomen malli, jossa ensin valitaan koulu, valmistutaan ja sen jälkeen yritetään etsiä työmarkkinoilta sopiva työpaikka alkaa olla pahasti vinossa. Yksi ongelma on oppilaitosten lähes täysi kykenemättömyys nähdä työelämän tarpeita.
Opiskelun, työn ja elämän yhteensovittamista pitäisi katsella kokonaisuutena. Työura-ajattelusta on pyristelty irti ja väitetään, ettei nyky-yhteiskunnassa enää ole työuraa.
Pitäisin vastauksena oppimisen ja työelämän katsomista kokonaisuutena. Erityisesti käytännön ammateissa koulutus ja työ pitäisi heti alusta lähtien sovittaa yhteen sekä tekijän, että yrityksen ehdoilla. Näin opiskelija sitoutuisi työelämään jo koulutusvaiheessa ja työnantajalla olisi näyttöä hänen osaamisestaan. "Työuran" alussa yhteiskunta kustantaisi pääosan opiskelijan elämisestä ja hiljalleen ammattitaidon kehittyessä siirtyisi taloudellinen vastuu yrittäjälle.
Työn ohella kouluttamisesta pitäisi tehdä nykyistä houkuttelevampaa, esimerkiksi mahdollisuudella tuettuun (valtio+yritys) osaamisen kehittämiseen ja jatko-opintoihin. Malli on olemassa, mutta syventäisin entisestään yrityksen ja koulun yhteistyötä, sekä rakentaisin selkeän tukijärjestelmän sen ympärille.
Työnantajan ja koulutuksen tarjoajan vahvempi yhteistyö karsisi opetuksesta ylitarjontaa aloilla, joilla työtä ei olisi tarjolla. Nykyinen oppilaitosten rahoitusmalli on pahasti vääristynyt. En jättäisi oppisopimusta pelkästään toisen asteen koulutuksen vaihtoehdoksi, vaan lähtisin rohkeasti kartoittamaan sen käyttöä myös muissa koulutusasteissa.
Työnantajan sitoutuminen opiskelijan koulutukseen työsuhteen alussa ja valtion tuki jatkokoulutukselle, sitouttaisi molemmat nykyistä vahvemmin toisiinsa. Eivätkä markkinaheilahtelut todennäköisesti enää aiheuttaisi massiivisia irtisanomisia. Työntekijän tuettu jatkokouluttaminen tukisi moniosaamista ja markkinatilanteen muuttuessa työntekijä olisi mahdollista kouluttaa toimimaan uudessa tehtävässä ilman tarvetta vaihtaa työnantajaa/-tekijää.
Yksi asia mitä Suomessa ei oikein ole työelämässä huomioitu, on työntekijän roolin vaihtaminen työuran aikana. Mielestäni on ihan loogista, että työuran alussa tehdään ns. "paskahommia", oppimisen myötä siirrytään haasteellisempiin tehtäviin ja mitäs sen jälkeen? Ei ihminen ole valmis 40-50 vuotiaana. Varsinkin fyysisesti rasittavissa ammateissa on järjetöntä ajatella, että ihminen tekisi samoja töitä koko työuransa. Metallimies ja kirjanpitäjä ovat hyvin erilaisessa asemassa viimeiset vuodet ennen eläkeikää. Erityisesti nyt, kun vaaditaan työurien pidentämistä. Näkisin mielekkäänä vaihtoehdon siirtyä työuran aikana erilaisiin asiantuntija ja koulutustehtäviin. Samalla se tukisi "hiljaisen tiedon" siirtymistä nuorille. Alaa ei tarvitse vaihtaa, vain työnkuvaa pitäisi muuttaa. Kaikille kouluttaminen ei sovi, mutta muita erilaisia fyysisesti kevyempiä töitä pitäisi löytyä.
Seuraava ajatus saa varmasti monelta karvat pystyyn, mutta otan rohkeasti sen riskin. En välttämättä edes päästäisi juuri lukiosta valmistunutta yliopistoon. Miksi? Jos et ikinä tee fyysistä työtä tai muita käytännön tuottavia töitä, miten voit olla alan asiantuntija? Moni isin pikku insinööri nousee suoraan työuran ylimmälle portaalle tekemättä koskaan "oikeita" töitä ja ylimielinen asenne suorittavaa työtä kohtaan on täten saanut vahvan jalansijan yhteiskunnassamme. Jos kaikki liikkuisivat työuralla "paskaduunista" - asiantuntijaksi oman osaamisen kehyksessä, ei tällaista asennetta pääsisi syntymään. En sano, ettei osa meistä olisi valmiuksiltaan sopivampia erilaisiin tehtäviin. Hyvässä ohjauksessa jokaiselle löytyisi varmasti ominaisuuksilleen sopiva "ura". Osa siirtyisi tehtävästä toiseen nopeammin ja erilaisia suuntautumisia löytyisi varmasti kaikille.
Maalaisjärjellä ajateltuna mallin pitäisi toimia?
Lahjakkuudesta johtaminen
Ensimmäinen julkaisu 26.2.2010: http://frompresenttoutopia.blogspot.com/
On aika tarttua unelmiin. Se on yksi syistä, miksi tämän blogin perustin.
Aluksi on hyvä lähteä liikkeelle nykypäivästä. Uutta ei synny, ellei tästä päivästä asti liikuta kohti päämäärää. Ensimmäisenä lähden rakentamaan uudenlaista mallia johtamiselle. Nykyaikainen, moninapainen ja pääasiassa erilaisille asiantuntijoille rakentunut yhteiskunta vaatii myös johtamiselta uutta näkökulmaa. Tärkeää ei ole, että kaikki tekevät jotain. Tekniikka on jo luonut länsimaille edellytykset vähentää fyysisiä työsuorituksia. Koneet tekevät sen meidän puolesta. Tulevaisuudessa työtä tehdään nykyistä vähemmän. Ihmistä tarvitaan silti suunnittelemaan, kehittämään ja palvelemaan. Me olemme tämän maailman luojia. Emme muurahaisia.
Tulevaa sukupolvea pitää johtaa lahjakkuudesta. Koulutuksen tulee tukea ihmisen henkilökohtaista motivaatiota ja nostaa esille ne vahvuudet, joiden päälle opintosuunnitelma rakennetaan. Työ löytää varmasti tekijänsä. Jos markkinoilla ei jo ole valmista työtä, niin hyvin rakentunut verkosto ottaa uuden lahjakkuuden vahvuutena. Erilaisuus on voimaa ja luo siten edellytyksiä kehittää erilaisia toimintamalleja ja tuotteita.
On aika tarttua unelmiin. Se on yksi syistä, miksi tämän blogin perustin.
Aluksi on hyvä lähteä liikkeelle nykypäivästä. Uutta ei synny, ellei tästä päivästä asti liikuta kohti päämäärää. Ensimmäisenä lähden rakentamaan uudenlaista mallia johtamiselle. Nykyaikainen, moninapainen ja pääasiassa erilaisille asiantuntijoille rakentunut yhteiskunta vaatii myös johtamiselta uutta näkökulmaa. Tärkeää ei ole, että kaikki tekevät jotain. Tekniikka on jo luonut länsimaille edellytykset vähentää fyysisiä työsuorituksia. Koneet tekevät sen meidän puolesta. Tulevaisuudessa työtä tehdään nykyistä vähemmän. Ihmistä tarvitaan silti suunnittelemaan, kehittämään ja palvelemaan. Me olemme tämän maailman luojia. Emme muurahaisia.
Tulevaa sukupolvea pitää johtaa lahjakkuudesta. Koulutuksen tulee tukea ihmisen henkilökohtaista motivaatiota ja nostaa esille ne vahvuudet, joiden päälle opintosuunnitelma rakennetaan. Työ löytää varmasti tekijänsä. Jos markkinoilla ei jo ole valmista työtä, niin hyvin rakentunut verkosto ottaa uuden lahjakkuuden vahvuutena. Erilaisuus on voimaa ja luo siten edellytyksiä kehittää erilaisia toimintamalleja ja tuotteita.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)