perjantai 25. maaliskuuta 2011

INSTITUTIONAALINEN VALEHTELU - Aikuisten roolileikit

En löydä ihmisten typeryydelle mitään muuta tyhjentävää selitystä, kuin pelon yhteiskunnallisista rooleista irtautumista kohtaan. Huudamme vapautta, mutta samaan aikaan pelkäämme todellista vapautta ja tasa-arvoa. Pelkäämme menettävämme jotain, jos irtaudumme olettamistamme käyttäytymismalleista, jotka ohjailevat sosiaalista kanssakäymistä.

En ole varma virallisesta termistä sosiologiassa ja psykologiassa, mutta kaksois-diskurssi saattaisi olla lähellä? Tarkoitan ilmiötä, missä kaksi vuorovaikutuksessa olevaa ihmistä alistuvat yhteiskunnallisiin rooleihinsa ja luovat hyväksytyn tilanteen yhteiselle valheelle. Esim. kaupan kassa, joka hymyilee ja tervehtii ystävällisesti asiakkaalle. Asiakaspalvelutilanteessa molempien oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, omista tunteista riippumatta. Molemmat tietävät rakennetun tilanteen valheellisuuden, mutta hyväksyvät sen yleisenä käytäntönä.

Ongelma ei olisi niin suuri, ellei kyseinen käytäntö olisi niin juurtunut yhteiskuntaamme ja samalla tunkeutunut entistä syvemmälle tunteitamme sääntelevään käyttäytymiseen. Poliitikkojen, virkamiesten ja auktoriteettiasemassa olevien henkilöiden kohdalla tämä kehitys voi olla vaarallista. Valtion edustaessa kaikkivoipaa hyvinvoinnin tarjoajaa ja valtion edustajan toimiessa tässä välissä kaikkitietävänä sanansaattajana, yksilö alistuu helposti alamaisen rooliin ja molemmille syntyy negatiivinen luottamus, joka saattaa estää kyseenalaistamisen tuoman terveen kehityksen.

Tämä leikkiminen pitäisi lopettaa. Ihminen on onnistunut siirtämään vastuun omista teoistaan organisaatioille ja pitkille hierarkisille ketjuille, joiden toinen pää on niin kaukana omasta kokemusmaailmasta, ettei "oman edun nimissä" tehdyt kollektiiviset vääryydet enää kosketa omaatuntoa. Miten muuten on perusteltavissa kolmannen maailman kurjuus, jota ylläpidetään tietoisesti, taloudellisen edun nimissä?

Valta on ulkoistettu ja siirretty liian kauas meidän arkipäivästä ja sen kautta välinpitämättömyydelle on annettu mahdollisuus. Meidän pitäis verkostoitua uudelleen, perheiden, kavereiden ja harrastusten (yhteisten mielenkiinnon kohteiden) ympärille ja vaihtaa "globaalit" ketjut paikallisiin.

Ilmiötä käsittelevä video: http://comment.rsablogs.org.uk/2011/02/14/rsa-animate-language-window-human-nature/