(Höm. Ei mahdo mihinkään ja liikkuu liian monessa aiheessa. Etsin artikkelia optimaalisesta organisaation henkilöstömäärästä, mutta eipä tässä paljoa aiheeseen tartuta)
Ihminen toimii parhaiten sopivan kokoisissa sosiaalisissa ryhmissä. 6 - 36 ja 216 ovat hyviä lähtökohtia joustavasti organisoituvalle ihmisyhteisölle. Työnjako ja erikoistuminen on helppo järjestää sopivan kokoisiin yksiköihin ja lukujen sisälle mahtuu useita kulttuurisidonnaisia ryhmiä. Heimoutuminen on idea, jonka lähtökohtana on ihmisten verkostoituminen uusiin mataliin organisaatioihin ja niiden väliseen taloudelliseen vuorovaikutukseen. Heimojen lisäksi tarvitaan valtio, talousjärjestelmä (resurssienjako) ja demokraattinen päätöksentekojärjestelmä. Sosiaalinen teknologia avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia organisoitua.
Valtio ja talousjärjestelmä pitää ensin määritellä uudelleen. Aluksi pitää perustella ihmisen elinkaareen liittyvät perustarpeet. Nämä kansalaisoikeudet velvoitetaan valtion ylläpidettäviksi, joka on sen jälkeen vastuussa velvoittamaan kansalaiset täyttämään näiden perustarpeiden tuotanto. Työnjako lähtee yksilöstä ja hänen ympäristöön syntyvästä todellisesta rasituksestaan. Jokaiselle kansalaiselle luodaan sovellus, joka laskee kulutuksen todelliset kustannukset ja muuttaa ne valtiolle syntyväksi työvelaksi.
Perustuotannon lisäksi voidaan hyödyntää vapaata palvelusektoria, joka käy kauppaa sisäisesti sekä perustuotannolla elantonsa maksavien kanssa. Erikoistuvassa yhteiskunnassa molemmille sektoreille on kysyntää. Vapaa palvelusektori voi jopa korvata julkisen sektorin työpaikat, jos se on kustannuksiltaan tai ominaisuuksiltaan parempi. Valtion velvollisuus järjestää kaikille koulutus ja työpaikka perustarpeet täyttävään tuotantoon, vapauttaa jokaisen kansalaisen vapailta markkinoilta, mutta antaa täyden osallistumismahdollisuuden niiden hyödyntämiseen.
Julkisen sektorin sisälle rakennetaan mahdollisuus luoda yhteisiä investointeja tai ylläpitää yleishöydyllisiä toimintoja. Koska yksilön vapauttaminen julkisesta työstä lisää muiden kansalaisten osuutta, on päätökset tehtävä demokraattisilla menetelmillä. Vaihtoehtoja on kaksi: suoralla demokratialla tehdyt alueelliset enemmistöpäätökset, jotka kasvattavat työveroa per capita, projektin ajan ja alueella. Toinen vaihtoehto on luoda mikrosponsorointijärjestelmä, jossa vapaa-ehtoisesti tuetaan toista kansalaista tai tiettyyn projektiin liittyvää tuotantoa, tekemällä pieni osuus heidän perustuotantovelastaan.
Näiden 3 tai neljän eri sektorin yhteistoiminnalla työnjako voidaan järjestää joustavasti ja motivaatio työajan säästämiseen ja palvelujen tuotannon tehostamiseen on sisäänrakennettu. Yksilön talousjärjestelmä pitäisi perustaa lukuun 0, jolloin tavoitteeksi voidaan asettaa taloudellinen riippumattomuus (velattomuus) ja ekologinen nollajalanjälki. Työvero/-velka sovitetaan keskiarvoiseen elinkaaren aikaiseen kulutukseen ja palvelutarpeeseen. Näin raskain työvelka voidaan asettaa parhaaseen työikään ja muu osa elämästä voidaan keventää opiskeluun, lepoon, harrastamiseen ja opitun siirtämiseen liittyviin toimintoihin.
Talousjärjestelmän pitäisi toimia kaksipuoleisena, vasen puoli laskee todellisen kulutuksen ja on näin työvelkaa kasvattava puoli ja oikealle sijoitettava kalenteri sovitetaan kulutuksen ja yhteiskunnallisen työnjaon mukaan vastaamaan vasemman puolen kustannuksia. Verojärjestelmän pitäisi rajoittaa varallisuuden kerääntymistä, mutta sen pitäisi olla mahdollista tiettyihin sovittuihin rajoihin asti. Eläkkeen ja pitkän loman säästäminen on hyvä asia, vaikka omaisuutta ei pitäisikään pystyä keräämään henkilökohtaiseen omistukseen, vaan kaikki resurssit olisivat vuokralla ja käyttöoikeuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti